Rauhassa hyvä tulee (?)

Nyt olen pitänyt totaalista blogikirjoitustaukoa koko syksyn ja aika paljon on treenitaukoakin ollut. Tulen kanssa ei nyt olla treenattu hakua lainkaan, vaan ollaan keskitytty enemmän tottikseen ja hauskanpitoon elämässä. Pari kertaa olen huvikseen kokeillut Tulen kanssa agilityä ja jätkähän pelittää lajissa ihan loistavasti! Jos vaan saisi itsestä irti, niin Tuli olisi kyllä varmasti super koira agilityyn. Nopea ja ketterä, mutta kuitenkin sen verran hyvin keskittyvä ettei mene sähellykseksi. Malttaa kuunnella ohjauksia, mutta pystyy kuitenkin irtoamaan. Tein jo aika vaikeita ohjauskuvioita Tulen kanssa, vaikka ei sille raukalle ole opetettu mitään. Nyt vaan jostain sitä aikaa ja jaksamista, niin voisi aloittaa tuon lajin ihan oikeasti ja kunnolla ja tehdä pohjat huolella kuntoon. Voisi sitä harkita, jos jättää haun lajivalikoimasta pois ja saa Tulelle jostain ryhmäpaikan. Pohditaan.

Tottiksessa Tuli on ollut varsin pätevä. Liikkeet sujuu jo tosi hienosti ja on aika varmoja. Tosin vire saattaa vaihdella paljonkin päivästä riippuen. Toisina päivinä Tuli on ihan liekeissä, tekee intensiivisesti, nopeasti, näyttävästi ja vieläpä oikein! Niinä päivinä ei voisi enempää toimia, kaikki vaan on niin täydellistä. Mutta sitten toisina päivinä sitä mielentilaa ei saa sellaiseksi millään. Aina Tuli kyllä tekee, mutta tällaisina matalavirepäivinä seuraaminen on hyvin virkamiesmäistä ja sähäkkyys puuttuu käännöksistä ja jäävistä. Myös kontakti saattaa välillä tippua pitemmässä seuraamisessa. En ole päässyt perille siitä, että mistä tuo vire riippuu. Se ei ainakaan ole riippuvainen paikasta tai häiriöistä, siitä olen ihan varma.

Tosin Tulella on ollut taas muutenkin joku omituisuuskausi meneillään. Se on kotona hyvin läheisyydenkipeä ja välillä jopa vähän raukkis. Kai se on sitten rankkaa olla 2-vuotias bordercolliepoika. Nyt Tuli antaisi viitteitä siitä, että se on taas palautumassa tästä raukkisvaiheesta, joten kai me päästään kohta taas treenaamaan kunnolla. Olen vähentänyt treeniä ihan siitä syystä, että kun ei oikein osaa sanoa, että miten tuota koiraa tulisi käsitellä, niin parempi ajan kanssa katsoa millaiseksi sen luonne muodostuu ja sitten vasta alkaa työstää enemmän.

Siksi ollaankin tehty enimmäkseen kaikkea, mikä on pelkästään kivaa Tulen mielestä. Esimerkiksi vetäminen on Tulelle SE KAIKKEIN PARAS JUTTU maailmassa. Olen yrittänyt sitten päästä ainakin kerran viikossa Tulen kanssa vetolenkille. Joko niin että minä itse juoksen. Kesämmällä menin vetolenkkejä myös pyöräillen, mutta useamman kaatumisen jälkeen oon suosiolla jättänyt pyöräilyä vähemmälle. Nyt yritän saada Tulelle hiihtäjää liinan perään, koska itse en aio suksille nousta.

Tottiksessa ollaan kaikkein eniten harjoiteltu tokon luoksepäästävyyttä. Siinä Tuli on sitä mieltä, että hänen henkilökohtaiselle alueelleen ei kenenkään tarvitse tulla – varsinkaan kun hän on Töissä. Muutenhan Tuli on ihan sosiaalinen ihmisten kanssa, mutta tuossa tilanteessa mielellään käyttäisi hampaitaan. Ollaan siis treenattu sitä, että Tuli tajuaa että siinä on istuttava ja lääppimiset siedettävä, vaikka kuinka inhottaisi. Ollaankin saatu hyvin treeniä eri ihmisten kanssa, kiitos siitä! Kun nyt sitten ensi vuoden puolella päästään toivon mukaan siitä alokasluokasta läpi, niin luulen että avoin luokka on aika iisi juttu Tulen kanssa. Voittajan liikkeitä ei olla vielä kauheasti harjoiteltu, mutta niitäkin voisi alkaa ottaa ohjelmaan.

Kiireistä on nuoren miehen elämä

Eipä ole paljon blogipäivityksiä kuulunut. Eikä varmaan ihan just kuulukaan, sillä Myyn pentuprojekti ja Tuuman valmistautuminen pk SM-kisoihin vie kyllä kaiken ajan, joten tänne kirjoittelemaan ei paljon ehdi. Treenattu kuitenkin on koko ajan. Tottiksessa Tulen vire on nyt tosi mukavalla tasolla ja ollaan aina välillä tehty pidempääkin treeniä. Nyt on työn alla nouto (joka sujuu muuten tosi kivasti jo!), metrinen hyppy (jossa Tulella on hieman rimakauhua) ja nopea & varma luoksetulo. Hakutreeneissä ollaan jatkettu rullailmaisun treenaamista. Se meneekin muuten tosi pätevästi, mutta välillä Tuli ei haluaisi tuoda mulle. Ottaa siis rullan ukolta hyvin ja lähtee tuomaan, mutta sitten juokseekin mun ohi ja jää lällättelemään. Tätä ongelmaa on saatu korjattua ihan vaan sillä, että palkkaan namilla rullan tuonnista. Sen näkee sitten jatkossa, että miten tuo pelittää, kun tuon palkan jättää taas jossain vaiheessa pois. Mutta palkan kanssa menee tosi hienosti ilmaisut jo ihan 50 metristäkin, eikä oikeastan ole väliä millainen maasto on. Olen miettinyt, että kohta voisi varmaan harkita kiintorullalle siirtymistä. Voisi sitten vaihdella ilmaisuja kiintorullalla ja suoria palkkoja. Nyt tulee kuitenkin olosuhteiden pakosta vähän taukoa treeneihin, joten noita on aikaa miettiä.

Tuli oli tuossa sellaisen reilun viikon aika hermostuneen oloinen. Vähän sellainen puoliksi pelokas ja katseli kauheasti takapäätään ihan kuin siellä olisi ollut kärpänen tms. Noh, kun käytiin Myyn kanssa penturöntgenissä, katsottiin samalla Tulen anaalirauhaset. Ja tulehtuneethan ne oli! Saatiin aika huuhteluun huomiseksi. Toivottavasti toi outo käyttäytyminen johtuisi noista kivuista. Ja toivottavasti tuosta vaivasta ei tulisi mitään jatkuvaa. Tosin Tuumalla oli kanssa anaalit ihan täynnä, mutta ei onneks tulehtuneet. Eli kai se sitten voi olla ruokinnasta tms. johtuvaa, kun kummallakaan ei ole ollut aiemmin mitään ongelmia noiden kanssa.

BH Tuli!

BH-koe tuli sitten läpäistyä, vaikka kieltämättä vähän jännitti että miten mahtaa käydä. Tosin suorituksessa kyllä näkyi kautta linjan, että koira ei ole koulutustasoltaan vielä valmis. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen siihen, että arvostelussa kehuttiin koiran iloisuutta työskentelyssä ja hyvää suhdetta ohjaajan ja koiran välillä (jota varten on kyllä totisesti tehty työtä). Ei Tuli vieläkään ihan absoluuttisesti hanskassa ollut, mutta kuitenkin innokas eikä missään vaiheessa harkinnutkaan lähtevänsä muualle.

Tuli aloitti tekemällä liikkeet. Seuraaminen oli aluksi hieman väljää ja Tuli edisti. Myös kontakti eli jonkun verran. Kuitenkin vire oli ihan mukava. Juoksua ja hidasta kävelyä emme olleet harjoitelleet ollenkaan, joten niissä Tuli vähän hämmästyi ja siksi seuraamiset niissä eivät olleet niin hyviä. Kuitenkin rytminvaihdoksissa käskyn toistaminen tuntui auttavan Tulta. Paikoin seuraaminen oli oikeinkin mukavaa. Myöskään henkilöryhmää emme olleet treenanneet ja se näkyi, kuitenkin yllättävän vähän. Kerran Tuli meinasi hypätä henkilöryhmän jäsentä vasten, muutoin kummastus näkyi lähinnä pään pyuörimisenä ja hieman väljänä seuraamisena. Vapaana seuraamisessa henkilöryhmä sujui jo vähän paremmin. Myös pitkä suora oli ihan kivaa seuraamista. Juoksussa Tuli jostain syystä luuli, että yritin haukuttaa sitä. Tuli ei alkanut sentään haukkua, mutta kääntyi eteeni ja pomppi kuin olisi ollut alkamassa haukkumaan. Vähän alkoi itseäkin naurattaa, kun toinen siinä oli niin varma että tähän kohtaan on tulossa haukutus. Toistin seuraamiskäskyn ja sain Tulen joten kuten takaisin seuraamispaikkaan. Loppua kohden Tuli alkoi jo väsyä eli loppuseuraaminen ei ollut enää niin hyvää. L:n sakarassa Tuli hetken kyttäili paikallamakuussa olevaa koiraa, joka ei onneksi provosoitunut Tulen katseesta. Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen siihen, että Tulen vire kesti noinkin hyvin (Tuumalla kävi samalla tavalla aikoinaan kokeessa, eli epävarmuus iski vapaana seuraamisen L:ssä) ja pääasiassa se piti paikkansa hyvin. Käännöksiä, rytminvaihdoksia, henkilöryhmää ja kontaktin säilymistä täytyy vielä harjoitella paljon. Muistaakseni seuraamisista kuitenkin saatiin erittäin hyvä ja hyvä.

Liikkeestä istumisen osasin oikeastaan arvata jo ennalta, että se ei tule onnistumaan. Liian uutta asiaa uudessa tilanteessa. Valmisteleva osuus oli huono. Tuli tuli oikeassa paikassa, mutta ei pitänyt kontaktia. Käskyn saatuaan Tuli jäi seisomaan. Pysyi siinä kyllä rauhallisesti ja varmasti. Tässä olisi itse pitänyt pystyä paremmin nollaamaan tilanne, mutta kieltämättä tuo arvattavuudesta huolimatta harmitti niin paljon, että varmaan Tulikin sen huomasi. Liikkeestä maahanmeno on yleensä ollut Tulella aika varma, mutta nyt se valmistelevassa osuudessa oli selvästi hiukan epävarma johtuen ihan minusta. Lisäksi annoin käskyn huonoon aikaan, Tuli ei ollut silloin lainkaan kontaktissa. Kun huomasin (tai arvasinkin) että Tuli ei mennyt maahan, toistin käskyn saman tien uudelleen, jonka jälkeen Tuli meni maahan melko nopeasti. Myös luoksetulo oli nopea, mutta Tuli tuli eteen vinoon. Sivulle siirtyminen oli ok.

Siirtyminen paikallamakuuseen oli yllättävän hallittu. Tuli meni käskystä maahan nopeasti ja pysyi siinä rauhallisena. Ilmeisesti Tuli ei ihan kauheasti katsellut suorittavaa koiraa, vaan enimmäkseen oli rauhallisen tarkkaavaisena minun suuntaani. Myös palatessani Tulen luo se oli rauhallinen. Sivulle nousu käskyä saimme odottaa aika kauan, mutta siinä Tuli malttoi hyvin. Käskystä se nousi heti perusasentoon. Jee, tämä meni kyllä ihan täydellisesti! Puutteista huolimatta olen muutoinkin ihan tyytyväinen suoritukseen. Koulutustasoomme nähden erinomaista!

Myös kaupunkiosuus meni yli odotusten. Tosin Tuli ei kyllä totellut vierellätulokäskyjä ja tuomari kommentoi, että koira voisi olla paremmin hallinnassa. Mikä on ihan totta. Mutta ärsykkeisiin (juoksija, pyöräilijä, häiriökoira, henkilöryhmä, auto) Tuli ei reagoinut mitenkään erityisesti. tai sen mitä reagoi, oli sellaista uteliaisuutta että olisi mielellään mennyt tekemään lähempää tuttavuutta autoilijan ja henkilöryhmän kanssa. Minusta kuitenkin täysin positiivista reagointia. Yllätyin kuitenkin hiukan, koska kuitenkin melkein päivittäin kuljetaan töihin vilkkaan kaupan pihan lävitse eikä Tuli siinä juuri ole näyttänyt että haluaisi tutustua jokaiseen vastaantulijaan. Tosin en mä siinä pysähdykään juttelemaan kenenkään kanssa eli ilmeisesti se oli joku merkki Tulelle, että tämä on nyt tuttu ihminen jota kannattaa moikata. Puuhun kytkettynä Tuli odotti käsittääkseni melko rauhassa.

Samassa kokeessa myös Tulen sisko Liina suoritti BH:n hyväksytysti. Onnea Liina ja Nina!

Hyvä Tulppu!

Maanantaina oli aikas kivat treenit. Sääkin oli sopivan raikas, kun vähän sadetta ripotteli ja ukkosti. Tuli oli tosi hyvässä vireessä kentälle mennessä. Tosin mulla oli vähän vaikeuksia saada sitä kulkemaan mun vierellä ilmoittautumiseen. Pienen kurinpalautuksen kautta sitten ilmoittautuminen, siitä liikkeellelähtö ja palkka. Oikein hyvä! Tuli tarjosi tosi aktiivisesti haukkua, välillä vähän väärissäkin paikoissa, mutta en kuitenkaan rankonut sitä siitä koska oli ilahduttava nähdä kuinka aktiivinen se oli! Seuraamisia otin siis taas muutamia pätkiä ja ne oli hyviä.

Sitten oli vuorossa liikkeestä istuminen. Tuli jäi seisomaan, seuraavalla yrityksellä meni maahan… Kunnes tajusin että ei hemmetti, en mä varmaan ole juuri koskaan tehnyt istumista liikkeestä! Helpotin siis harjoitusta aluksi niin, että pysähdyin samalla kuin sanoin käskyn. Tämä meni ihan hyvin. Sitten kokeilin pari kertaa niin, että hidastin erittäin paljon käskyn aikana. Ihan ok. Vaikka vielä tuossa on epävarmuutta paljon eli pitkä matka valmiiseen liikkeeseen. Mutta kyllä sitä ihminen voi olla tyhmä, miten mä olen unohtanut treenata yhden kokonaisen liikkeen???

Otin myös muutaman maahanmenon ja siinäkin tuli vähän sekaannusta, kun ensin oli noita istumisia jankattu. Näitä täytyy vaan tehdä, tehdä ja tehdä ja suunnitella treenit helpoiksi. Lopuksi luoksetuloa. Tarkoitus oli harjoitella vähän pidemmältä matkalta mun eteen tuloa. Tuli tuli tässä treenissä aina vähän vinoon. outoa, koska muulloin se ei sitä juuri ole tehnyt. Päätin tehdä tuotakin namilla kotona niin saa siihenkin rutiinia. Kaiken kaikkiaan jäi treenistä tosi hyvä fiilis, kiitos Eeva taas apparina toimimisesta! Vire oli Tulella loistava, vaikka osaamattomuutta on ilmassa

Lisäksi käytiin tekemässä esineruutua. Tuli näki, kun esineet vietiin ruutuun (halusin tällä vahvistaa piston mallia). Hyvin poika lähti etsimään, löysi ja palautti. Hienoa!

Tiistaina otinkin sitten kotiparkkiksella namin kanssa noita istumisia, maahanmenoja ja luoksetuloasentoa. Meni aikas hyvin! Istumista otin siis ensin helpotettuna, että pysähdyin samalla. Sitten hitaasta vauhdista ja onnistui! Tällä kertaa Tuli muisti taas maahanmenon ja meni nopeasti ja hyvin. Super! Luoksetuloasentoa otin ihan vaan lyhyeltä matkalta ja tässäkään ei ollut ongelmaa nyt. Mut hyvä että sain vahvistettua noita oikeita suorituksia. Lopuksi vähän leikittiin sellaisella tosi pomppivalla pallolla ja Tuli tykkäsi.

Tiistaina oli myös hakutreenit. Tulella 4 rullantuontia. Ekalla ukolla Tulen piti vähän miettiä, että tuoko rullaa vai ei, mutta lopulta toi ja lähti hyvin näytölle. Toka meni oikein mallikelpoisesti, nappasi rullan nopeasti, toi mulle ja näyttö oli hyvä. Tosin Tuli ei aina osaa rullaa tuodessaan edetä tarpeeksi, mutat ei se nyt ihan samoja jälkiäkään palaa mitä on lähtenyt pistolle.

Kolmannella oli taas vaikeuksia malttaa lähteä maalimiehen luota rullan kanssa, mutta en auttanut Tulta ja se joutui ratkaisemaan homman itse. Niin se sitten hetken pohdittuaan tekikin ja toi rullan mulle. Hienoa! Näyttö oli nopea ja hyvä.

Viimeinen sujui hyvin, otettiin kyllä ääniapu mukaan pistolle että sais siitä suoran. Rulla ei palautunut ihan niin pikavauhtia kuin aiemmin. Tuli siis oli ottanut rullan hyvin ja lähtenyt tuomaan, mutta tuomisvauhti oli sellaista löysää laukkaa. Hyvä kuitenkin ja näyttö oli hyvä. Jees, tää alkaa näyttää tosi kivalta! Kohta pääsee treenaamaan pistojen suoruutta taas, kun tuo ilmaisu saadaan varmaksi.

Keskiviikkona taas tottisteltiin. Koirat oli olleet kuumassa autossa aika kauan, joten Tulikin oli väsyneen oloinen. Taas kentälle mentäessä otin alkuun ilmoittautumisen. Sen jälkeen lähdettiin liikkeelle, haukutus ja palkka. Tuli oli kyllä ihan innokas, mutta ei kuitenkaan huippuvireessä sen väsyneisyyden takia. Haukkukin oli vähän sellaista toisaikaista. Lähdin tekemään seuraamista ja hups kun oli väljää! Aluksi kontaktikin tippui aika pahasti. Huomautin liinasta, mikä auttoikin jonkun verran siihen kontaktiin mutta ei väljyyteen. Se oli kyllä ihan uus “ongelma”, joten en lähtenyt sitä ihan rajusti korjailemaan. Parempi katsoa että oliko vain tuon yksittäisen kerran vai tuleeko tuosta isompikin murhe. Kontaktin kutenkin vaadin, mutta eihän se seuraaminen mitään hienoa ollut.

Tämän jälkeen pari kertaa istumista hidastuksen kanssa ja onnistui onneksi. Sitten maahanmeno, joka oli nopea. Loppuun otin melko pitkältä matkalta luoksetulon, joka oli ihan SUPER! Nopea vauhti ja hyvä asento eteen. Tuosta olin tosi yllättynyt, että asento oli korrekti vaikka Tuli tuli ihan täysillä. Hyvä että sai loppuun onnistumisen, koska tuosta seuraamisesta jäi aika huono maku suuhun. Toivotaan että johtui vain kuumassa autossa odottelusta. Appari kyllä sanoi, ettei se NIIN huonoa ollut, mutta oli se paljon vaisumpaa mitä Tulella yleensä (kaikkine ongelmineenkin) on.

Eilinen torstai meillä oli ihan lepopäivä treeneistä, käytiin vaan kaverin ja sen koirien kanssa lenkillä. Rentouttavaa ja mukavaa! Tänään pitäisi vielä ottaa noita istumisia ja maahanmenoja namin kanssa sekä ehkä vähän viettiseuraamista (eli siis lähdetään vauhdista liikkeelle, ei perusasennon kautta ja nopsaan palkka).

Nyt voinen paljastaa, että me päästiin peruutuspaikalta BH-kokeeseen, joka on sunnuntaina eli ylihuomenna O:) Huomenna siis varmaan pidän kanssa kohtuullisen vapaapäivän Tulelle. Ehkä jotain pientä treenitään, mutta eipä siinä ajassa ehdi enää saada aikaan kuin ongelmia.

Viikonloppulaiskottelua

Viikonloppu meni aika lailla laiskottelun merkeissä. Ihan hyväkin varmaan, kun oli niin turkasen kuuma.

Perjantaina olin pikaiseen käymässä bortsuporukan tokotreeneissä. Tosi hyvä, että sai taas häiriötreeniä! Otin alkuun muutaman seuraamispätkän siten, että lähdin haukutuksen jälkeen suoraan liikkeelle eli en ottanut välissä perusasentoa. Nyt ei ollut apparia sanomassa, mutta musta tuntui kyllä että asento ja vire oli jälleen ihan hyviä. Täytyy tuohon treenien alkuun vaan luoda joku rutiini, että Tuli kokeessakin osaa nostaa sen vireensä oikeassa kohdassa. Loppuun luoksetulo suorapalkalla. Luoksetulon vauhti oli oikein hyvä, mutta sitä pitkältä matkalta tuohon eteen tuloa pitää kyllä treenata paljon.

Lauantaina otettiin pienet hakutreenit ja tottikset. Haussa otin vain 2 rullantuontia, koska se sää oli tosiaan niin kuuma, enkä halunnut koirien paistuvan autoon. Ukot oli piilossa ja etäisyyttä joku 20-30 metriä keskilinjasta. Tuli lähti pistolle ihan hyvin, mutta astui johonkin oksaan, kiljaisi ja tuli takaisin luokseni. Menin hieman syvemmälle aluetta ja lähetin uudestaan. Tällä kertaa meni hyvin, otti rullan pyörittyään hetken ukon ympärillä ja lähti tuomaan sitä hyvin mulle, vaikka en kehunutkaan! Loistavaa!!! Näytölle tuli ääniapu, joten sinne mentiin lujaa ja maahankin nopeasti ukon luona. Palkkana oli ruokaa ja kyllä sekin tuntui hyvin kelpaavan.

Toisessa rullantuonnissa ei ollut moittimista. Näytölle ei ollut ääniapua, mutta Tuli lähti kyllä hyvin ja määrätietoisesti. Palkkana lelu. Rullahommat alkaa kyllä sujua jo niin hyvin, että tekisi mieli jo laittaa niitä ukkoja syvemmälle ja alkaa taas treenata pistojen suoruutta. Mutta ehkä nyt ainakin yksi treenikerta pitää vahvistaa sitä rullan palauttamista alueella eteenpäin.

Tottiksessa sitten jatkettiin seuraamisharjoituksia. Lähdin jälleen ensin suoraan haukusta liikkeelle. Ihan jees. Toisella kertaa haukutin, pyysin sivulle ja siitä liikkeelle. Itse seuraaminen oli ok, mutta sivulletulo oli hidas. Mä en tiedä mikä siinä on, kun kotona treenatessa noi sivulletulot on ihan hyviä, mutta kentällä sitten tuollaisia hitaita ja usein jää vähän auki. Pitäisi vaan niitäkin tehdä erikseen useammin kentällä. Seuraamisessa Tuli heilautti päätään/vilkaisi alas noin joka viidennellä askeleella. Se kuitenkin itse palautti saman tien kontaktin, joten en ehtinyt millään kerralla puuttumaan asiaan. Minusta se oli enemmänkin sellaista, että se yritti kyttäillä palkkaa kuin että olisi vilkuillut muualle tai vire laskenut. Katsotaan nyt että oliko tuo yksittäinen kerta vai onko siitä tulossa tapa.

Loppuun otin noudon sillä Mian neuvomalla tavalla. Tuli otti hyvin kapulan ja tuli LUJAA! Palkkana ah niin ihana jalkapallo.

Toisella kierroksella otin pari kertaa kokeenomaisen kentälle tulon ja ilmoittautumisen, josta lähdin seuruuttamaan ja saman tien palkka. Tein sitä siksi, että Tuli ehdollistuisi nostamaan viettivireensä tuon ilmoittautumisen jälkeen. Täytyy vaan toistaa sitä muutaman kerran, että sille jää siitä jonkinlainen mielikuva.

Sunnuntai sit vaan pääasiassa löhöiltiin ja käytiin lyhyt lenkki uimareissuineen.

Seuraamista

Viime viikolla otinkin sitten Mian neuvoista vaarin ja tein niitä pidempiä seuraamisia. Tiistaina otin vähän kokeenomaista treeniä eli alkuun ilmoittautuminen, jonka jälkeen palkkasin Tulen. Sitten lähdin tekemään seuraamista (pitkää suoraa), joka oli ihan ok. Pari kertaa kontakti tippui, kun Tuli vilkaisi muita kentällä olijoita, mutta olin kuitenkin vireeseen ja asentoon tyytyväinen.

Seuraamisen jälkeen otin jäävistä istumisen ja maahanmenon. Molemmat oli hyviä ja nopeita! Palkkasin aina edettyäni muutaman metrin eli en ottanut liikettä loppuun saakka. Välillä pitäisi kyllä tehdä niinkin. Loppuun otin sitten paikallamakuuta. Jäin itse aika lähelle Tulta ja katsoin koiraa, koska samaan aikaan toinen koira suoritti noutoja ja arvelin että se on Tulelle aika vaikea häiriö. Kyllä noutokapula selvästi nosti Tulta, mutta mun haukansilmän alta ei uskaltanut livahtaa Ei vaan, yllättävän hyvin ja varmasti Tuli siinä pysyi vaikeasta häiriöstä huolimatta.

Keskiviikkona Tulen sisko Pinni tuli meille hoitoon. Sisarukset tykkäsivät kyllä leikkiä keskenään ja lenkeillä mentiin kauheeta rallia. Onneksi kumpikin osasi sitten sisällä kuitenkin rauhoittua.

Tässä Tuli oikein tyypillisimmillään. Se juoksee aina lenkillä reippaasti muita edelle ja TÄYSILLÄ. Ja kun muita ei sitten ala kuulua, niin se juoksee takaisin. Useimmiten täysillä. Ja mikä järki siinä on? En mä vaan tiedä…

Paimennuskisoissa

Unohdin vielä mainita, että olimme viime sunnuntaina katsomassa Kiikalassa historian ensimmäisiä Kennelliiton alaisia paimennuskisoja. Oli tosi mahtavaa olla katselemassa hienoja suorituksia ja oli jännä nähdä, miten keskenään erilaisia koiria sekä ohjaajia siellä oli. Ohjaajan pitäisi olla rauhallinen ja nopea, tosi helppoa joo…

Tuli oli mun kanssa turistina, samoin oli Myyn emä Kyyti. Hienoa nähdä sukulaisia! Tässä muutama kuva by hipsu.com.

Onnistumisia

Seuraava hakutreeni sujuikin sitten aivan eri merkeissä. Otin 2 ukkoa, etäisyyttä ukoilla 10-20 metriä keskilinjasta. Ukot oli kyllä piilossa. Päätin että otetaan näytölle mennessä avuksi vielä kutsuhuuto. Ekalle Tuli meni mallikkaasti ja hyvällä innolla, mutta jäi ensin maalimiehen luo makaamaan eikä heti napannut rullaa. Mutta kun Tuli löysi rullan, se toi rullan hyvin mulle ja lähti näytölle hyvin. Yritin nyt muistaa, että en kehu heti kun Tuli ottaa rullan suuhunsa vaan vasta kun se on selkeästi jo tulossa. Toisella Tuli lähti tekemään hienoa pistoa ja nappasi hajun hienosti vauhdista. Ihan täydellistä! Nyt rullan ottaminenkin sujui ongelmitta ja Tuli toi sen hyvin mulle. Myös näyttö ok.

Pitää muistaa edelleen, että ei kehu Tulta rullantuonnista liian aikaisin jotta se joutuu itse tekemään ratkaisut eikä suoritus  jää kehusta riippuvaiseksi. Toinen muistettava asia on pitää ukot niin kauan noin lähellä, kunnes Tuli osaa lähteä palauttamaan rullaa alueella eteenpäin eli että se ei palaa piston jälkiä takaisi. Tässä treenissä tuo onnistuikin hyvin. Jee! Nyt Tulella oli kummallakin ukolla lelupalkka, joka tuntui olevan vielä mieluisampi kuin ruoka. Katsotaan nyt että alanko ottaa kaikille ukoille lelupalkkaa vai käyttääkö sitä ruokaa vielä.

Tiistaina olin Ninan ja Liinan tottiskoulutusta katsomassa, kun he olivat Skogsterin Mian pätevässä opissa. Kun aikaa sitten jäi, päästiin mekin Tulen kanssa touhuamaan. Samoja ohjeita saatiin kuin silloin Kutinan-leirilläkin. Vielä kun joku nuijisi ne mulle takaraivoon saakka…

1. eläydy koiran kanssa leikkiin, liiku itse paljon (nostaa koiraa), ole iloinen!

2. Tulen vietti seuraamisessa on ihan hyvä. Usko jo! Nyt vaan pituutta seuraamisiin, koska se VI-RE ON HY-VÄ.

Aloitimme seuraamispätkällä ja musta itsestä tuntui että Tuli oli ihan paineessa ja kulki vieressä lahnana. Yhdessä kohtaa Tuli vilkaisi muualle ja annoin remmistä nyppäyspakotteen, joka tehosi ja palkkasin siitä hetken kuluttua. Mia kuitenkin sanoi, että seuraaminen ja vire oli hyvää ja että mun pitäis vaan palkata koiraa paremmin (liikkuvammin). Yritin väittää vastaan, että ei varmasti ollut hyvä seuraaminen, mutta kun jälkeenpäin katsoin sen videolta niin ihan oikeassa Mia oli… Noloa! Miksi mä en vaan voi uskoa että se on hyvä. Eikä se edes ollut paineessa. No, leikittämisen ansiosta Tuli nousi vietissä edelleenkin ja oli siinä jo minunkin mielestä mukavan tuntuinen. Seuraamisasento on oikeastaan täydellinen, kontakti säilyy ja nyt tuntui itsestäkin että Tuli oli hyvässä vireessä. Mutta ihan liian lyhyitä pätkiä otin taas. Mun pitää oikeasti uskaltaa pidentää niitä, eihän tuo koira kehity ollenkaan, jos junnataan tuota samaa 20 metriä aina.

Lopuksi otettiin noutoa. Mia neuvoi tosi hyvän harjoituksen, joka tehosi Tulelle todella hyvin! Tulella on siis kapulan tuominen mulle ollut aina vähän vastenmielistä ja siksi tuomisvauhti on sellanen hidas “onks pakko?” vauhti. Nyt tehtiin niin, että jätin Tulen Mialle liinaan kiinni, hetsasin sitä vähän kapulan kanssa ja jätin kapulan noin metrin päähän Tulesta ja juoksin itse kentän toiseen päähän.Jostain syystä Tuli tykkää kaikista asioista missä juostaan  ja liikutaan paljon, joten siinäkin Mia oli taas oikeassa, että mun pitäs sitä leikkiä muuttaa sellaiseksi. Mutta takaisin noutotreeniin. Kentän päästä pyysin Tulta tuomaan kapulan. Aluksi se kiskoi mun luo, mutta Mia vähän avitti Tulta osoittamalla kapulaa. Mia löysäsi liinaa niin että Tuli sai kapulan suuhunsa, ja sitten päästi irti ja Tuli juoksi täysillä mun luo. Palkkasin sen vauhdista. Ensin Tuli ei tiputtanut kapulaa, kun sanoin palkkasanan, mutta eipä sillä ole oikeastaan merkitystäkään. Pääasia että se tuo kapulaa nyt lujaa! Sama fiilis pitää vähitellen luoda sille siihen kapulan palautukseen myös kokeenomaisessa liikkeessä. Siihen on kyllä vielä pitkä matka, mutta nyt tuon treenaaminen on meidän molempien mielestä kivaa! Kiitos Mia. Ja kiitos Nina, että saatiin “lainata” teidän koulutustuntia.

Torstaina oltiin Kiikalassa käymässä, kun astutin Myyn Nietosvaaran Päivin Piskillä. Samalla reissulla jäätiin katselemaan paimennuskoulutusta. Voi, pääsispä pian itsekin jonnekin koirien kanssa. Se on vaan niin hienoa touhua, (onnistuessaan) vähän kuin tanssia. Tuli seurasi kyllä tarkkaavaisena touhua “katsomon” puolelta. Sitä en tiedä millanen se olis nyt jos pääsisi pitkästä aikaa paimentamaan. Voisi olla jätkällä enemmän intoa kuin taitoa.

Haahuilua

Tänään oli hakutreenit. Koska rullailmaisu on sujunut ihan hyvin, päätin vaikeuttaa treeniä. Ei olisi pitänyt, koska maasto oli aika pusikkoista ja Tuli melko lailla sekaisin Myyn juoksuista. 4 ukkoa, 2 viimeisellä ääniapu. Toisella puolella mistä tuuli, oli ukot melkein 50 metrissä. Toisella puolella taas jossain 20 metrissä.

Ensin laitoin sinne tuulen puolelle. Tuli meinasi koko ajan kääntyä viistoon ja jouduin huutamaan sen pois ja lähettämään uudestaan. En tiedä menikö se siitä sekaisin vai mistä, mutat ei ollut heti tajunnut maalimiehellä ottaa rullaa. Otti kuitenkin, kun maalimies heilutti rullaa. Tuli tuli takaisin lähetyskohdasta eli ei edennyt alueella. Lähti näytölle ihan ok, mutta puolivälissä se jäi epäröimään ja odottamaan mua. Jatkoi sitten kuitenkin matkaa kun en antanut apuja.

Toiselle puolelle Tuli lähti kanssa taas vinoon, jouduin lähettämään sinnekin useamman kerran. Kuulemma se oli jäänyt haistelemaan matkalla ollutta piiloa. Lopulta Tuli kuitenkin meni maalimiehelle ja toi taas rullan etenemättä. Lähti näytölle ihan hyvin. Kolmannella itse pisto oli hyvä, olihan se ääniavulla. Rullan Tuli tajusi ottaa ihan ok, mutta aika laiskanlötkeästi toi sitä mulle. Ja näytölle lähti hitaasti ja epävarmasti ja pysähtyikin matkalla. Annoin uuden näyttökäskyn, mutta kun sekään ei tehonnut, maalimies kutsui kerran Tulta nimeltä. Sitten Tuli lähtikin vauhdilla ja innolla. Tästä päättelin, ettei kyse ole siitä etteikö Tuli palkkautuisi ukolla tai että se väistäisi ukkoa, vaan epävarmuudesta sitä kohtaan että mitä sen pitää tehdä. Liian iso harppaus kerralla. Neljäs ukko oli myös ääniavulla, mutta siitä huolimatta se ei meinanut millään löytyä. Huusin Tulta mutta se ei tullut, joten arvelin sen olevan maalimiehellä. Tulihan se poika vihdoin rullan kanssa, mutta tiputti sen mun vieressä. Näytölle lähti ylättäen tosi hyvin. Kullemma Tuli oli ottanut maalimiehelle tullessaan rullan heti suuhun, mutta jäänyt sitten siihen kuulostelemaan että huudanko sitä ja tiputtanut rullan kun mitään ei kuulunut. Sen jälkeen se oli ottanut rullaan uudelleen ja miettimisen jälkeen toi mulle.

Vähän sellaista vasemmalla kädellä tekemistä siis. Nyt pitää ainakin Myyn juoksujen ajaksi helpottaa treenejä ja huolehtia siitä, että näen koko ajan mitä Tuli tekee enkä kehu sitä liian aikaisin rullan tuonnista, ettei suoritusvarmuus jää kehumisesta riippuvaiseksi.

Lenkkeilyä

Kävimme eilen kaverini kanssa juoksemassa sellaisella vanhalla kuntopolulla, jonka kunnossapito on tainnut vähän jäädä. Alusta oli kuitenkin tosi mukava juosta. Sopivan pehmeä, mutta ei kuitenkaan upottava ja sää oli mitä parhain juoksua ajatellen: kostea, mutta ei kylmä. Mukana vapaana kirmailivat Tuuma ja Tuli.

Tuli on kyllä aika mahdoton, kun sen pitää aina juosta täysillä ainakin 100 metriä edelle. Kyllä se sitten jossain vaiheessa jäisi odottelemaan tai tulisi takaisin muun porukan matkaan itsenäisestikin, mutta pakko se on aina huutaa takaisin, kun ei tiedä jos sieltä mutkan takaa tulee muita lenkkeilijöitä niin ei viitsi heitä säikytellä tai häiritä. Tylsää, että joutuu koko ajan komentamaan koiraa. Tuolla tosin ei tullut vastaan kuin parit maastopyöräilijät, joten siinäkin mielessä oli mukava paikka mennä. Kuitenkin Tuli joutunee taas ens kerralla vetovyöhön. Tuuma juoksee aika hyvin minun lähiympäristössä. Tosin nyt sitä olisi kiinnostanut hakea pari paistia pellolla olevista linnuista, mutta tyytyi vain katselemaan, kun käskin antaa olla.

Itselle lenkki oli melko kevyt, mutta kuitenkin hien hyvin pintaan nostava aloitus kuntoilulle. Pojat kyllä pinkoivat edestakaisin risteilleessään varmaan 3 kertaa sen matkan ja paljon nopeammin mitä minä ja kyllä niillä olikin kieli polvissa, mutta tuskin tuo kuitenkaan niillekään mikään raskas lenkki oli. Enemmän siis vauhtikestävyyttä kuin peruskuntoa.