Vähitellen takaisin
Nonnii, enhän mä mitään ihan totaalista treenitaukoa malttanut pitää, mutta alkaa vaikuttaa siltä että Tuli rupee pikku hiljaa vaikuttaman omalta itseltään. Olis se kiltti pieni bordercolliekin ollut ihan hauska 
Nyt nimittäin Tuli kotona AINA makaa illalla mun tyynyn päällä, kun oon menossa nukkumaan. Vaikka koira ei paina kuin vajaa 20kg, niin sitä on uskomattoman vaikea kammeta siitä pois, että mahtuis itsekin nukkumaan. Toinen jullittelun paikka on autoon meneminen. Kotona mennään hienosti ja vauhdikkaasti, mutta kun ollaan tulossa lenkiltä tai treeneistä takaisin autolle niin saa olla ihan varma, että jos herra ei ole kiinni, niin hän ei kuule mun vienoja kutsuhuutoja kun mielestään voisi ihan hyvin jäädä yksin metsään leikkimään… Tuli myös yrittää itsemurhaa menemällä joka ikinen kerta Tuuman ruokakupille (ellen ole välissä vahtina) syötyään omat sapuskansa eikä paljon Tuuman murahteluista ota opikseen. Pölkkypää eläin 
Mutta ihanaa että se on taas normaali!
Haussa otin yhden kerran rullantuonnin, joka meni ihan täydellisesti! Toisen kerran otin 2 hajuhakua, joista päästin heti suoraan ukolle. Tuli oli motivoitunut ja käytti hyvin nenäänsä. Ekalla ukolla ihmettelin, että mikä sillä Tulella oli kun pyöri ukon ympärillä ja lopuksi otti kepin suuhun, eikä ollenkaan mennyt maahan. Mietin jo kaikkea, että apua mitä sijaistoimintoja, mutta sit tajusin että niin – tämähän on bordercollie joka oppii salamana. 2 rullatreeniä metsässä, niin sen jälkeen Tuli jo oppi että täällä pitäis olla se rulla jossain. Ja kun rullaa ei löytynyt, niin keppi kelpaa sitten paremman puutteessa. Tyhmä minä kun en tuota tajunnut! Toinen menikin sitten erinomaisesti, kun ukko palkkasi Tulen saman tien ettei Tuli edes ehtinyt miettiä mitään rullajuttuja. Lelupalkka tuntui tänään olevan superimpi, vaikka ruokakin kelpasi. Marko oli siinä oikeassa, että tällä hetkellä Tuli tykkää enemmän lelun heittelystä kuin taistelusta. Ens kerralla kyllä otetaan taas rullantuontia, jos koira kerran on jo sitä mieltä, että se kuuluu tähän hommaan. Jee, nyt tiedän miten taas hetken aikaa edetään tässä hommassa.
Tottista ollaan otettu lähinnä namilla ja ilman käskyjä. Eli menen Tulen kanssa kentälle tai parkkikselle namit kädessä ja vahvistan jos se tarjoaa jotain liikettä. Sen takia en ole nyt käyttänyt käskyjä, että jos Tuli sattuisi olemaan huonossa viretilassa, en yhdistä sitä huonoa virettä ksäkyihin ja tottikseen. Tosin se ei ole nyt kertaakaan ollut huonossa vireessä, joten vois kai vähitellen taas palata normaaleihin tottistreeneihinkin. Namipalkkausten lisäksi ollaan käyty harvakseltaan leikkimässä. Tuli alkaa olla melko lailla se oma äijä itsensä. Selkeästi se nauttii siitä, kun leikkiä rytmittää heitoilla, jännitteillä ja väliin lyhyitä taisteluita. Taisteluissa voi kyllä olla aika haastavakin, kun vaan antaa saalisärsykettä (eli heittää lelua tai sitten ihan kädellä liikuttaa) siihen väliin. Jee!! Ihana pojannulikka
Kun Tuumalla oli hakukokeet viikonloppuna oli Tuli & co. tietenkin mukana. Odotellessamme suoritusvuoroa tottiksessa, pöllöttelimme vähän bortsujen kanssa. Myy sai mennä Jeren kanssa agilityä ja hyvin tuo totteli käskyjä “putki…eiku….ööö…NO TUONNE!” (kyseessä puomi) Ei vaan, Jere ohjasi Myytä mukavan rauhallisesti. Tuli pääsi Iinan näyttelyoppiin, joskaan ei ehkä ihan seuraavasta näyttelystä sitä sertiä vielä saa Lisäksi Tulella oli oma keppishow…. Täällä http://mustaneri.kuvat.fi/kuvat/19.4.09%20%20HK3%20tottista%2C%20agility%E4%2C%20n%E4yttelytreenausta…/ kuvia by Elina Eronen.
Jätä kommentti