KUVA: Suski Korri

Olen itse asiassa treenannut koirien kanssa aika paljonkin, mutta pääasiassa sellaista pienten asioiden hiomista ja paljon kotitreeniä (= tottista keittiössä). Hakua ei ole vielä lumitilanteen vuoksi aloiteltu, mutta suojelussa ja tottiksessa/tokossa ollaan oltu ahkeria. Myös agilityssä ollaan nyt petrattu ja aktivoiduttu.

Tuuman treenit on sujuneet mukavasti. Tottiksessa Tuuma on oikeastaan tosi hyvä nyt! Jääviin voisin kaivata vielä vähän lisää nopeutta, mutta muuten alkaa olla palikat kohdillaan kokeita ajatellen ja seuraaminen on varmaan korrektimpaa kuin ikinä. Myös luoksetuloasennoissa on tapahtunut hurjaa kehitystä. Kun nyt vielä päästään kentille treenaamaan, niin saa myös vauhdikkaammat liikkeet ja esteet treeniin mukaan. Olen tehnyt aika paljon kisakaaviota läpi eli melko pitkiä treenejä. Yleensä treeniohjelmassa on joko seuraaminen & jäävät tai sitten noutoja, joskus nuo kaikki. Puruissakin poika on edistynyt mukavasti. Jotenkin tosi hyvä fiilis treenata

Myylle pitäisi löytää koepaikka tokokisoista. EVL-kokeita on tässä lähialueilla vain aika vähän Muuten Myyn EVL-liikkeet ovat oikein hyvällä mallilla, mutta kaukot ei ole kyllä parantuneet mihinkään. Niitä hinkataan useana päivänä viikossa, mutta edistystä ei ole tapahtunut. Lyhyellä etäisyydellä vaihdot on siis nätit, joten periaatteessa tekniikka pitäisi olla hallussa, mutta kun etäisyyttä tulee niin Myy liikkuu eteenpäin. Viime treenissä kokeiltiin sitten ottaa avuksi pieni liinapakote, mikä tuntui toimivalta ratkaisulta. Aika sitten näyttää, että onko se todella sitä. Mutta se on nyt ainakin jo kokeiltu, että huikealla toistomäärällä tekniikan hiomista saisi parannusta tuohon liikkeeseen. Vaikka kaukojen kanssa onkin väännetty, niin paljon hyvääkin on kevään aikana tapahtunut. Ruudusta ja ohjatusta on saatu nyt melkoisen varmat liikkeet. Huippua! Kyllä se vaan auttaa kun treenaa Myös luoksetulon stopit on olleet aika napakoita nyt. Jes!

Agissa Myy on kehittynyt huimasti, minä itse taas olen taantunut johonkin 90-luvulle. Jostain syystä raajat ei enää tottele mua, enkä osaa tehdä edes perusvalssia. Siksi en ole sitten viitsinyt ilmoittautua agilitykisoihinkaan, kun ei siellä ole mitään nostalgialuokkaa, mihin saisi osallistua neonvärisessä tuulipuvussa ja juosta radan läpi ilman sen kummempia ohjauskuvioita.

Tuli on edistynyt nyt agissa ihan huikeasti! Se on minun pieni taitava rakettimies <3 Estehakuisuutta pitää edelleen vahvistaa, mutta se on kyllä vahvistunutkin ja paljon! Ei ehkä ihan perinteisillä metodeilla kylläkään Mutta ei Tuli muutenkaan ole kovin perinteinen koira. Olen rinnakkain tehnyt tosi kovavauhtisia agitreenejä, joihia yhdistetään leikkimistä maalimiehen kanssa sekä sitten toisaalta tehnyt sellaista treeniä, että kävelen Tulen kanssa ympäri agilityhallia ja odotan, että se itse tarjoaa jotain. Tarjoamisesta sitten naksautus ja palkkana ruokaa. Tällä kombinaatiolla Tulesta on tullut mukavan tehtäväkeskeinen koira. Kontaktien treenaus alkaa tuottaa tulosta ja ne on aikas hyvällä mallilla. Ei vielä niin, että tehtäis radan osana, mutta erillisenä suorituksena sujuu jo melko varmasti. Keppejä ollaan edelleen tehty ohjurien kanssa. Kepeillä pitäisi saada toistoja enemmän, jotta harjoittelu etenisi. Toisaalta Tuli menee treenimäärään nähden keppejä huikean hyvin ja tykkää niistä. Kesällä päästään ehkä treenaamaan niitä intensiivisemmin. Ohjausten harjoittelussa Tuli on aika unelmakoira. Se hyppää hyvin, jarruttaa hyvin, kiertää hyvin… Se vain osaa! Tuli ohjautuu juuri sopivasti, ei liikaa mutta helposti. Eikä ole ihan samanlainen sekopää sinkoilija kuin äitinsä, joka on jo melkein mennyt halin seinästä läpi jos räpäytät silmää sinne suuntaan.Niin ja Tulen kanssa ei oman ohjauksen surkeus hävetä ihan niin paljon, kun voin sanoa että koira on nuori ja ollaan treenattu vasta vähän aikaa agilityä

Tokossa Tulen kanssa isoin saavutus on se, että sain opetettua sille tunnarin! Ja kyllä, olemme edelleen puheväleissä ja asumme samassa taloudessa. Olen oikeastaan aika ylpeä itsestäni, koska tämä tie ei ollut ihan niitä sileimpiä. Myös ruutu sujuu nyt jo todella kivasti! Ruudun oppimisen mullisti mallioppimisen hyväksikäyttäminen. Olin siis opettanut ruutua sekä viemällä lelua ruutuun että näyttöruudulla. Kumpikin toimi joo jollain tavalla, mutta siitä huolimatta ruutu oli kovin epävarma liike. Avun kanssa siis toimi, mutta ilman apua (lelua tai näyttöä) se ei toiminut tai ruutuun meno oli todella hidasta ja epäröivää. Päätin sitten kokeilla koulutusmetodia “anna kun äitis näyttää”. Eli otin sekä Myyn että Tulen sivulle, pidin Tulta kaulapannasta kiinni ja lähetin Myyn ruutuun ja heitin palkaksi pallon. Sen jälkeen taas molemmat koirat sivulle, tällä kertaa Myy kiinni ja lähetin Tulen ruutuun. Ja oliko muuten upein ruutu ikinä! Tämä ei ollut edes vahinko, sillä tuon jälkeen Tuli on osannut ruudun paljon paremmin ja tehnyt jopa hienoja kokeenomaisia ruutuja! Toistin tuota Myyn ja Tulen yhteisharjoitusta jonkun kolmisen kertaa, jonka jälkeen Tuli oppi löytämään ruudun itsenäisesti ja juoksemaan sinne itsevarmasti ja lujaa. Tulella alkaa siis olla aika hyvin hanskassa VOI-liikkeet, mutta jostain kumman syystä myös Tulen kanssa ongelman muodostaa kaukot! Keittiötreenissä Tuli tekee hyvin ja varmasti, mutta pitkällä matkalla sekin liikkuu eteenpäin. Mulla tulee siitä niin mieleen se biisi Levottomat jalat… Mutta ehkä mun olis syytä mennä itse jonnekin kaukoklinikalle… Sen tiedän, että Tulen kanssa liinapakote ei toimi tässä asiassa. Hmmm, ei auta kuin mietiskellä…. Tällä hetkellä treenaan kaukoja Tulen kanssa takapalkalla ja/tai rima etutassujen edessä, mutta en jaksa uskoa että kumpikaan keino tuo ratkaisua tähän ongelmaan.

Yleisesti siis porukalla kuuluu oikein hyvää. Nyt vaan kun vielä sulais nuo lumet, niin pääsisi tekemään jälkiä ja treenaamaan kunnolla kentällä!

Myyllä alkoi kauan odotettu juoksu. Kunhan tästä nyt päästään niin sitten lähdemme innolla kokeilemaan tokoa EVL kehiin. Treenit on Myyn kanssa sujuneet tosi kivasti. Hiottavaa on aina tottakai eikä liikkeet ole täydellisiä, mutta mitään suurempia ongelmia ei ole oikeastaan minkään liikkeen kanssa. Välillä mielessä on kutkutellut ajatus vielä kolmannesta pentueesta Myylle, koska sen pentueet ovat olleet mukavan onnistuneita ja Myyn kanssa on niin kiva harrastaa, mutta ehkä koetan hillitä intoni ja odotella Myyn tytön Saanan pentuja. Saana onkin väläytellyt omistajansa Suvin kanssa hienoa osaamista tokopuolella: tytöt tahkosivat tokosta jo AVO1 tuloksen. Koetan ehtiä laitella videoita Saanan ja Suvin tokoiluista nettisivuille. Samoin Nyytistä on pari mukavaa toko- ja agilitypätkää. Kiitos paljon omistajille videoista!

Tulella on ollut melko rankka treeniputki. Tokoa ollaan tehty PALJON, lisäksi sitten nuo vetojutut ja agility. Saapa nähdä, jos starttaamme vuoden kuluessa myös jossain muussakin lajissa Tunnarin opettamisen aloitin ihan alusta ja sitä tehdään rauhaksiin. Kisastarttia ei siis ole vielä hetkeen tulossa tokon saralla. Myös agilityssä treenataan ohjausten ja ratojen lisäksi varmaksi perusjuttuja eli keppejä, kontakteja yms. Kesällä voisi kuvitella ehkä käydä jossain hyppyradalla. Tulesta on kyllä kuoriutunut esiin tosi mukava harrastuskaveri. Etenkin tykkään sen äijämäisyydestä, se ei ihan pienestä ota nokkiinsa, ja ennemminkin vain syttyy sitä enemmän mitä enemmän sitä haastaa ja siltä vaatii. Nyt kun olen tehnyt sen kanssa enemmän juttuja yksin ilman toisia koiria, huomaan että kuinka paljon Tuli onkaan jäänyt aiemmin paitsioon ja miten paljon se on siihen vaikuttanut. Tuli on nyt PALJON aktiivisempi tarjoamaan erilaisia juttuja ja innokkaampi tekemään minun kanssa, kun se on saanut vähän privaattiaikaa. Arjessa terävyys on vähentynyt aika paljonkin, vaikka eihän koira koskaan karvoistaan pääse…

Tuuman kanssa aloitettiin taas treenit kunnolla. Tai haku on vielä tauolla, mutta nyt treenataan jo puruja ja tottista. Alku oli ihan kamalaa sähellystä, kun poika ei tahtonut nahoissaan pysyä. Parin viikon treenaamisen jälkeen hommat on alkaneet sujua taas entiseen malliin ja treenaaminen on tosi mukavaa! Tottelevaisuudessa treenataan kuten ennen, pääasiassa treenaan joko seuraamista & jääviä tai sitten noutoa. Eteenmenoa ja esteitä otan sitten vasta kun lumet sulaa ja päästään oikeille kentille. Viime viikolla treeneihin tuli hetkeksi totaalistoppi, kun Tuumalle tuli mystinen haiman toimintahäiriö (diagnosoitiin verikokeesta), joka aiheutti aika voimakkaita kipuja. Se meni kuitenkin ohi itsellään, joten vähitellen palaamme taas normaaliin treenijärjestykseen.

Tuli pääsee toivon mukaan valjakkohiihtokisoihin talven aikana. Uskon, että poika on siinä lajissa ihan super, koska jos jotain se rakastaa niin juoksemista. Mun oma ihana Forrest Gump <3  Tuli sai myös paikan samasta agiryhmästä, missä treenaan Myyn kanssa, joten pojankin kanssa aloitellaan sitä lajia. Kovin se on erilainen kuin äitinsä, mikä on itselle aika mukavakin asia. Pääsee itse kehittymään ohjaajana, kun tulee eteen erilaisia tilanteita ja ongelmakohtia. Toko oli Tulen kanssa tosi hyvällä mallilla, mutta sitten meille tuli takapakkia, sain tunnarin aivan sekaisin. Siirsin siis voi-kokeeseen osallistumista. Osallistumme sinne sitten, kun Tuli taas muistaa mitä tunnarissa pitikään tehdä.

Myyn tokot on oikein hyvällä mallilla, mutta odottelen neidille juoksua, joten en ole viitsinyt edes katsella kisoja kalenterista. Juoksujen jälkeen sitten taas. Malttia on tullut hyvin lisää, kun olen vaan treenannut vähän useammin. Koiralla olis siis enemmän virtaa kuin ohjaajalla aikaa… Myyn kanssa on kyllä ihana treenata, kun se ymmärtää saamansa palautteen niin hyvin, ja muokkaa toimintaansa sen mukaan. Se ei ikinä lannistu tai lakkaa yrittämästä, mutta kuitenkin pystyy keskittymään. Minun pikku timantti <3 Agissa Myyllä tuppaa välillä olemaan enemmän vauhtia kuin järkeä. Luulisin senkin kuitenkin menevän paljon paremmin, jos vaan päästäisiin treenaamaan useammin. Nyt on treeneistä tullut paljon poissaoloja töiden yms. takia.

Toin Tsekeistä kennel Deabeista kolme pentua Suomeen. Pennut ovat omistajiensa omia, mutta mahdollisesti tulemme tulevaisuudessa tekemään jalostusyhteistyötä. Kaikki pennut, Eliot, Ecco ja Ej Rup, ovat olleet tosi reippaita ja iloisia. Odotan näistä vintiöistä paljon! Kiitos kasvattaja Beatalle, että sain mahdollisuuden tuoda nämä lupaavat pennut Suomeen. Toivottavasti niistä on paljon iloa omistajilleen.

Lupaan ja vannon kirjoittaa vielä enemmän kuulumisia joulun jälkeen. Mutta nyt, oikein ihanaa joulun aikaa kaikille!

Tuuman kanssa olen tehnyt nyt taas kolmisen kertaa esineruutua. Sen lisäksi ollaan tehty peltojälkeä, käyty puruissa, tekemässä tottista ja hakutreeneissä. Tulen ja Myyn kanssa on pääasiassa tehty tokoa, mutta on nekin päässeet välillä etsimään esineitä ja Myy pääsi kerran jopa hakumetsäänkin Nina ohjaamana! Mutta tässä nyt selostusta noista esinetreeneistä:

1. TREENI (kokeenomainen, ei mikään vaikea)

SUUNNITELMA: Kokeenomainen suoritus, mutta palkkaan esineistä. Ruutu täyskokoinen.

ESINEET: Kaikki esineet oli omia. 2 melko vaikeaa ja yksi helppo.

Tuuma lähti työskentelemään hyvin, mutta selkeästi ohjautui tallausjälkien mukaan. Tähän pitää nyt kyllä kiinnittää huomiota! Kaksi taaempaa esinettä nousi ihan ok, mutta lähiesine ei meinannut nousta, ei sitten millään. Jouduin huutamaan Tuumaa pois ruudusta ja lähettelemään noin miljoona kertaa. Poika ottikin painetta ja työskenteli epävarmasti, mutta työskenteli kumminkin. Ja löytyi se lähiesinekin sieltä sitten viimein.

POHDINNAT: Selvästi Tuuma on kehittynyt noiden vaikeiden esineiden löytämisessä, mutta tuo kyllä harmittaa, että taas jäi treenistä väärä mielentila koiralle kun tuli liian vaikea treeni   En oikein tiedä millä sillä sais säilymään uskon ja itseluottamuksen ruudussa. Kun ei se missään muualla mene tuollaiseksi epävarmaksi. Ehkä se vaan ei sitten kuitenkaan tiedä kunnolla mitä sen pitää tehdä, kun laji muistuttaa sekä hakua että metsäjäljen janalähetystä niin paljon?

2. TREENI  (todella helppo motivaatiotreeni)

SUUNNITELMA: En varsinaisesti tallaa aluetta, vien 3 esinettä Tuuman nähden, mutta heitän esineet siten, että ne ei löydy “jäljen” varrelta. Esineet puolivaikeat. Tarkoitus vaan vapauttaa ja palauttaa koiraa ja ehdollistaa esine-etsintäkäskyä hyvään vireeseen ja fiilikseen.

ESINEET: Narupallon puolikas, kenkä ja pätkä puutarhaletkua.

Tuuma lähti hyvässä tilassa etsimään. Kaksi esinettä löytyikin hyvin, mutta jostain syystä narupallon puolikas oli sellaisessa kohdassa etten meinannut millään saada Tuumaa ohjattua sinne vaan se meni aina jommalta kummalta puolelta ohi. Vähän oli taas hajuvanan seurailua, mutta onneksi Tuuma ei löytänyt yhtään esinettä seuraamalla jälkeä. Hyvä fiilis kuitenkin säilyi loppuun saakka, eikä paineistumista ollut.

POHDINNAT: Tällaisia treenejä lisää, mutta toisaalta aina ei voi antaa näin paljon apuja. Tuuma kuitenkin osaa etsiä, vain tuo mielentila tarvii saada muuttumaan pysyvästi tuollaiseksi kuin se apujen kanssa on.

3. TREENI (KIRJOITAN MYÖHEMMIN)

SUUNNITELMA: 

ESINEET: pehmonalle, kova muovinen kotelo, pieni pala kuramattoa

POHDINNAT:

Tämän viikon treenit:

1. TREENI (tarkoitus palauttaa koiraa epäonnistuneen kisasuorituksen jälkeen)

SUUNNITELMA: Kokeenomainen aloitus (pieni odottelu & ilmoittautuminen tuomarille), mutta ensimmäisen esineen luovutuksen jälkeen Tuuma näkee, kun 2 seuraavaa esinettä viedään ruutuun kerralla. Ruutu n. 30m x 50m.

ESINEET: 1. esine oli vieras, mutta helppo, kankainen kännykkäkotelo. 2-3. omia, kapea hiuspanta ja pieni muovinen heijastin.

Tuuma lähti ruutuun kivalla (=normaalilla) asenteella eli ei jäänyt kisoista ikäviä fiiliksiä mieleen. Ensimmäinen esine nousi helposti. Tuuma näki, kun avustaja vei 2 muuta esinettä ruutuun. Maasto oli sen verran pusikkoista, ettei koira nähnyt kuin lähdön ja tulon. Hiuspanta nousi ruudusta myös ihan kivasti, mutta heijastimen kanssa joudun auttamaan Tuumaa suuntakäskyillä, kun ei se tahtonut nousta millään. Lopulta kuitenkin nousi ja siitä hyvä palkka.

POHDINNAT: Ehdoton iso plussa oli, että Tuuma työskenteli koko ajan aktiivisesti ja säilytti hyvän fiiliksen, vaikka viimeinen esine ei tahtonut löytyä. Samoin minä ohjaajana onnistuin olemaan kannustava, enkä painostanut koiraa, vaikka kävi kovasti ohjaajan hermorakenteelle kun esineen löytyminen kestää. Noita vähemmän haisevia esineitä pitää selkeästi treenata lisää.

2. TREENI  (teemana vaikeat esineet)

SUUNNITELMA: Kaikki esineet on valmiina, mutta tuon Tuuman ruutuun rennommin kuin kokeessa. Ruutu on melko kapea, n. 25m x 50m. Jos on tarvetta, autan Tuumaa esineiden löytymisessä. Kaikki esineet melko vaikeita, yksi tosi vaikea.

ESINEET: 1/3 kumista kong-lelua, pala kengänpohjallista ja urheilujuomapullon korkkiosa.

Tuuma lähti taas hyvällä asenteella ruutuun, vaikkakin nyt huomasin että hieman ohjautui tallausjälkien mukaan. Lähetin sen oikeaa reunaa, mutta Tuuma toikin ensimmäisenä vasemmalta puolelta takaa kengänpohjan palan. Lähti hyvin jatkamaan työtä ja melkein heti nousi myös kongin palanen. Tuuma selvästi ilahtuu esineiden löytämisestä eli motivaatio kunnossa! Viimeinen esine olikin sitten todella vaikea. Se ei noussut vaikka menin kuinka läheltä lähettämään. Aina Tuuma lähti ruutuun, mutta kun olin ruudun puolella lähettämässä n. 2 metrin päässä esineestä niin Tuuma selkeästi otti siitä painetta, että olin siinä lähellä. Kävin näyttämässä esineen Tuumalle ja sitten uudelleen lähetys linjalta. Eikä vieläkään! Tuuma etsi etsi ja etsi, mutta esine ei vain löydy. Minulla meni hermo ja aloin painostaa koiraa lähettämällä sitä aina vain lähempää ja huutamalla pois, jos lähti muualle etsimään. Lopulta Tuuma meni sitten vain maahan mun eteen, alkoi siis tarjota taas jäljen ilmaisua. Nostin sen siitä aina pannasta ylös ja lähetin uudelleen. Mutta ei siitä touhusta tullut hevon kukkua, huomasin ettei Tuuma edes oikeasti haistele enää, vaikka siinä pyöriikin. Tämä oli kyllä tosi paha moka multa. Liian vaikea esine ja ne ohjaajan hermot…. Käskin sitten koiran odottamaan ja aloin itse etsiä esinettä, enkä meinannut itsekään löytää, en sitten millään. Musta pieni kovan muovin kappale ei löydy ihan äkkiä kanervikosta… Lopulta kuitenkin löysin sen, palattiin Tuuman kanssa lähetyslinjalle ja heitin sieltä esineen Tuuman nähden alueelle. Siitä Tuuma sitten haki sen tosi nätisti, käytti nenäänsä ja selvästi vapautui taas.

POHDINNAT: Nyt tarvii laitata vähän jarrua tähän treenien vaikeuttamiseen. Tämä oli ihan liian vaikea treeni tähän kohtaa ja toisalta mun on pakko alkaa itse olla kannustavampi koiralle. Toisaalta 2 suht vaikeaa esinettä löytyi ihan hyvin ja hyvällä draivilla eli oli tässä treenissä hyviäkin asioita.

3. TREENI (palauttava mielentilatreeni)

SUUNNITELMA: Täysikokoinen ruutu, mutta helpot esineet. Kunnon palkka esineistä. Oma ohjaaminen EI SAA olla painostavaa. Kokeenomainen aloitus eli odottelua ja ilmoittautuminen.

ESINEET: kangashanska, pieni muoviheijastin ja pieni pehmonalle

Tuuma lähti tosi hyvällä asenteella ruutuun ja hanska löytyikin saman tien! Toisella pistolla Tuuma meni noin puoliväliin suoraan, mutta kääntyi sitten tallausjäljen suuntaan. Huusin sen pois ja lähetin uudestaan. Hienosti poika kesti ohjauksen ja paransi työskentelyä eli eteni suoraan 50 metriin saakka. Takaisin tullessa löytyy lähiesineenä ollut heijastin. Kolmannella pistolla löytyikin sitten 50 metristä suoran piston päästä pehmonalle. Eli kaikki 3 esinettä löytyi todella nopeasti. Toki kaksi esineistä olikin helppoja, mutta myös vaikeampi muoviheijastin nousi ihan hyvin. Super!!! Eikä mistään paineesta ollut tietoakaan, joten ei Tuuma noita aiempia treenejä paljoakaan muistele. Onneksi

POHDINNAT: Ensi kerralla kokeillaan taas vaikeammilla esineillä, mutta vaikka siten että ne viedään alueelle koiran nähden. Ehkä ihan kaikkien kolmen ei tarvitse olla vaikeita, mutta esim. 2 vaikeaa ja yksi helppo.

Onni on superhyvä koira <3

Tulen kanssa otin kanssa eilen seuraamista. Se oli ihan mukavassa vireessä ja hyvässä paikassa teki seuraamista hyvällä asenteella. Ainoastaan täyskäännöksissä oli nyt vähän jähmeyttä ja jossain vaiheessa Tuli alkoi ennakoida jääviä liikkeitä. Siinä sitten vaan piti vaatia koira mukaan. Se oppii kyllä tosi nopeasti kaikki treenikaavat yms. eli asioita pitää treenailla ihan eri järjestyksessä ja eri pituisia aikoja sen kanssa eli jatkuvasti rikkoa kaavaa. Tulen kanssa pitäisi alkaa tekemään voi:n kaukoja, luoksetuloa ja tunnaria ihan tosissaan. Ruutua tietysti myös, mutta se on ihan ok mallilla. Mutta nyt en jotenkin vain jaksanut. Ehkä tänään sitten ainakin luoksetuloa ja ruutua.

Oli huippuhienoa treenata, kun oli todella hyvä appari sanomassa miltä koira näyttää. Näitä treenejä lisää!

Myy oli eilen “vapaalla” eli kävin vain hypyttämässä metristä estettä ja treenasin vähän agility-A:n kontaktia (eli siis kävimme pummeina pk-kentän esteillä). Olen nyt opettamassa Myylle, että se hakee kontaktille itsenäisesti heti “kiipeä” käskystä ilman erillistä kontaktikäskyä tai pysäytystä. Aiemmin mulla on siis ollut erillinen käsky siinä kontaktilla ja se aiheuttaa sen, että Myy hiljentää vauhdin esteellä liian aikaisin (heti käskyn saatuaan). Nyt kontaktille juoksut meneekin hyvin silloin, kun juoksen vierellä tai edellä, mutta minun tullessa perässä Myy saattaa välillä jäädä esteen päälle odottelemaan. Nyt treenataan siis sitä, että mä odotan sen takana että se tekee itse ratkaisunsa mennä kontaktille (2O-2O). Tämä onkin toiminut tosi hyvin ja olen saanut Myylle nopeat estesuoritukset melko varmoilla kontakteilla. Kuitenkin välillä asia unohtuu, jos ei olla käyty treenaamassa hetkeen eli täytyy vielä palautella mieleen silloin tällöin, mutta systeemi on todettu toimivaksi.

Metrisen hypyn Myy hienosti leiskaisi yli pariin kertaan ja taas tuli vähän sellainen kipinä, että josko sen kanssa sittenkin alkais treenata pk-kokeeseen… Mutta pitää muistaa pitää jalat maassa ja ymmärtää, että omalla ajalla ja jaksamisella on rajansa.

Syitä epäonnistumiseen on monia. Nyt, pohdittuani kisaa ja sitä edeltäneitä viikkoja, olen todennut isoimmiksi syiksi nämä:

- Myyllä oli juoksu. Vaikka sain sen hoitoon jo ennen kisoja, ehti sillä olla tärppipäivät ja Tuuma oli siitä kyllä aika lailla sekaisin > treenit menivät huonosti > minulla kiristi hermot ja epäreilusti painostin koiraa > huonoja treenejä. Tuuma ei ollut kisapaikallakaan normaali kontaktihakuinen itsensä, ajatukset oli selvästi muualla.

- En ollut uskaltanut tehdä esineruutua ennen kesäkuun IPO-koetta, ettei Tuuma sekoita jäljen ja esineruudun esineiden ilmaisua keskenään. Ehdin tehdä esineruutua todella vähän ennen SM-kisoja, koska Tuuma oli osan aikaa “saikulla” ja lisäksi helteet rajoittivat treenaamista jonkin verran

- Tottiksessa yritin saada Tuuman liikkeestä istumiseen lisää nopeutta treenaamalla istumista namin kanssa ja liittäen siihen ennakkomerkin. Istumista siis treenattiin todella paljon ja luulenkin, että Tuuma odotti liikkeestä maahanmenossakin istumista ja hämmentyi kun tulikin eri käsky ja jäi siksi seisomaan.

Tottisosuus meni suurinpiirtein näin:

Paikalla makuu – erinomainen Itsehän en makuuta nähnyt, mutta Tuuma meni ihan hyvin maahan ja nousi sieltä hyvin (voisi ehkä vähä pystympään asentoon nousta). Oli ihan ok tilassa, kun sen jätin ja hain.

Seuraaminen – erinomainen  Tämä oli mun mielestä ihan hyvä. Koira tuntui “käteen” hyvältä. Ei painanut pahasti ja täyskäännöskin oli hyvä, L-käännöksessä täyskäännös oli vähän laiska. Kokonaisuutena olin kuitenkin tosi tyytyväinen seuraamiseen.

Liikkeestä istuminen – erinomainen  Tuomari sanoi, että istuminen oli nopea. Itse en nähnyt, mutta tuntui ihan hyvältä.

Liikkeestä maahanmeno – puutteellinen  Tässä Tuuma jäi siis seisomaan. En osannut aavistaa mokaa valmistelevassa osuudessa. Mun mielestä Tuuman vire oli ihan normaali eli ei esimerkiksi mitään painetta tms. Käskyn jälkeen Tuuma nytkähti, joten luulin sen tippuvan maahan. Tuomari sanoi kuitenkin, että koira ei ollut edes harkinnut maahanmenoa vaan jäi heti seisomaan. Luulen että syynä oli tuo emt. väärän liikkeen odotus, koska jäävät on Tuumalla aina ennen olleet varmoja, vaikkakin istuminen on ollut hidas. Luoksetulo oli ihan ok.

Liikkeestä seisominen – erinomainen  Valmistelevassa osuudessa painoi jonkun verran, mutta ei nyt ihan järkyttävästi. Jäi hyvin seisomaan niin kuin yleensäkin. Luoksetulo oli nopea, mutta vielä varmemmin se saisi tulla tuohon eteen.

Tasamaanouto – erittäin hyvä  Minulta ihan järkyttävän huono kapulan heitto. Tuuma haki kapulan vähän hitaasti, jäi vinoon eteen ja muutoinkin oli vähän epävarma suoritus. Ehkä se vähän vaistosi, että mua harmitti liikevirhe maahanmenossa.

Hyppynouto – erinomainen  Taas järkky heitto ja ihan vinoon. Laitoin koiran kuitenkin hyppäämään, koska näitä vinoheittoja on nyt treenattu ja luotin, että se osaa. Hyvin Tuuma haki esteen takaisin tullessakin, mutta toki se sitten hidasti vähän vauhtia kun piti tehdä sellainen koukkaus. Koiraan olen tässä enemmän kuin tyytyväinen!

Estenouto – erinomainen  Tässä uusin heiton, kun meni aluksi tosi vinoon heitto. Kukaan ei varmaan usko, mutta olen ihan oikeasti treenannut tuota kapulan heittämistä! Toinen heitto oli ok ja suorituskin ihan ok. Luovutus taas vähän epävarma, mutta riitti tuomarille.

Eteenmeno – puutteellinen  Tässä kostautui edellisen päivän kesken jäänyt treenin. Minun piti ottaa eteenmeno maahanmenon kanssa sekä sitten suoralla palkalla, mutta koiran väsähdettyä kuumuudesta päädyin ottamaan vain palkallisen eteenmenon. Menihän Tuuma siis eteen ja kovaa, mutta ei edes hidastanut vauhtia kun huusin maahan-käskyn. Toisesta käskystä meni sitten maahan. Tätäkään ei ole ikinä kokeessa tapahtunut, joten tämä koetottis oli mulle yllätyksiä täynnä. Tosin noihin virheisiin löytyy kyllä syy epäonnistuneesta valmistelusta.

Loppupisteet siis 87,5p.

Päästiin kuitenkin maastoon. Haun 31 kisaajasta pääsi maastoon 20 tottiksen perusteella. Esine-etsintä oli samana iltana. Meillä oli samalla viikolla takana yksi tosi huono treeni, jossa painostin Tuumaa paljon ja se ilmaisi esineitä menemällä maahan. Tän jälkeen saatiin 2 onnistunutta treeniä, mutta se ei sitten riittänyt palautteluksi. Tuuma ei siis tuonut ajan puitteissa yhtään esinettä ja loppupisteinä 0.  Ajan jälkeen sains en antaa hakea esineen ja se toikin muovihanskan palasen suht nopeaan. Esineruutu ei ollut mitenkään erityisen vaikea ja Tuuma teki ihan hyviä pistoja ruudussa. Se ei vain löytänyt esineitä. Minun mielestä syynä tähän on se, että se kävi vasemmasta nurkasta alueen ulkopuolella 3 kertaa, josta huusin sen pois. Siellä oli sitten ollut se esine, jonka Tuuma ajan päätyttyä toi. Pois huutaminen antoi koiralle painetta huomioiden se sen viikkoinen katastrofi-treeni, joten ei se sitten kyennyt kunnolla etsimään tai ei tiennyt, että mitä siltä oikein haluan. Tuuma parka, kun sillä on tällainen idiootti ohjaajana Saatiin onneksi heti maanantaina hyvin onnistunut esine-etsintätreeni, jossa kannustin koiraa ja se sai sen heti työskentelemään hyvin! Vaikka 2 esinettä oli melko hankalia: kapea hiuspanta ja pienehkö muovinen heijastin.

Mutta takaisin vielä kisoihin… Päätin siis keskeyttää esineruudun jälkeen. Olisihan meillä ollut vielä mahdollisuus koulariin ja sijoittua jopa 5 parhaan joukkoon, mutta jotenkin ei tuntunut mielekkäältä jatkaa näin huonojen pisteiden jälkeen. Kun ei mitaleille ollut käytännössä asiaa, niin mieluummin sitten tehdään tasomme mukainen tulos seuraavissa kisoissa.  Lisäksi mulla oli vatsa tosi kipeä ja valvoin la-su yön, joten päätin etten lähde hankkimaan itselleni pahaa mieltä istumalla metsässä vatsakipuisena ja istuttamalla koiraa kuumassa autossa “turhan takia”. Jälkeenpäin tuntuu, että päätös oli ihan oikea, vaikka tietysti olisi ollut hyvän urheiluhengen mukaista jatkaa loppuun saakka. Tässä kohtaa päätin kuitenkin olla itsekäs.

Hienoa kisoissa oli:

- hyvin hoidettu tiedotus ja hienot kentät

- arvokisatasoinen ja tarpeeksi vaativa maasto haussa ja esineruudussa

- hieno yhteishenki ainakin hakukilpailijoiden keskuudessa

- IPO:ssa Janin ja Ranen upea tottis, Ismon ja Apinan menestys, Jaanin ja Joukon sekä Kirsin ja Madon upeat C-osuudet

- hieno palkintojejakotilaisuus, kivaa että porukkaa oli yhä paikalla

- Hannan ja Veetin etsintäkokeen voitto

- Eilan ja Aarnen hieno seuraaminen ja jäävät liikkeet tottiksessa

Lisäksi kiitos kaikille lohduttelijoille ja tsemppaajille, ilman teitä ihania ihmisiä olisi kisat tuntuneet paljon kurjemmilta kuin ne nyt oli. Kiitos Mikalle, että lähdit mukaan esine-etsintään ja kiitos Mikan lisäksi Tonille & Suskulle, että lähditte tekemään Tuumalle esineruututreeniä iltamyöhällä.

Seuraavaksi meillä on Tuuman kanssa edessä siis hakukoularin metsästys ensi vuoden kisoja varten. Suunnitelmissa on siis osallistua rotumestiksiin syyskuussa. IPO2-kokeeseeen ollaan menossa myös syksyn aikana.

Täällä on jäänyt mainostamatta, että kävin Tulen kanssa tokon AVO-luokan kokeessa Orimattilassa. Poika teki ihan hienosti töitä ja tuloksena tuli AVO1, luokkavoitto, KP ja järkyttävän iso pysti Tuli jatkaa voittajaluokassa marraskuussa, jos ehdin saada liikkeet sille kuntoon siihen mennessä. Myy olisi osallistunut Orimattilan kokeeseen EVL-luokkaan ellei sillä olisi ollut juoksu juuri silloin. Myy siis starttaa EVL:ssa loka-marraskuussa ja eiköhän me jokunen agistarttikin syksylle saada. Ennen seuraavia juoksuja Myy pitäisi myös steriloida. Tuntuu vaan, ettei sopivaa rakoa sille tahdo treenaamisen lomasta löytyä

Tulenkin mielestä uusi kaveri oli tosi jees